Kiva Lääkäritäti! keskiviikko, Lok 6 2010 

Oltiin viime viikolla lääkärissä, ja siellä oli kiva lääkäritäti! Vaikka se vähän nipistikin pyllyä, niin se oli silti ihan jees. Jopa niin jees, että Hemmo heilutteli sille koko ajan häntää ja Mörkö ei edes murissut. 🙂

Meillä on ollut vähän surullista tässä viime aikoina, kun on ystäviä lähtenyt koirien taivaaseen. Ensin lähti Tilkku-tätikoira, joka tuli tosi kipeäksi. Nyt Tilkun pikkusisko Lilli on ihan yksin ja eksyksissä. Sitten lähti Nelli-kaveri, käpykoirista parhain. Ja nyt lähti vielä Milla-mummokoira, joka kuitenkin viimeksi tavatessamme jaksoi heiluttaa häntää ja tervehtiä.

Onko teillä ollut surua?

Mainokset

TAPPELU!! keskiviikko, syys 15 2010 

Myö vähän tapeltiin. Tai siis riehuttiin. Siinä hötäkässä Mörkö ehti napata mua silmäluomesta, ja nyt siinä on haava. Haava oli ensin ihan ok, mutta seuraavana päivänä rähmästi kovin enkä saanut silmää auki. Ja sitten mentiin lääkäriin… Lääkäritäti tutki silmän ja määräsi lääkkeitä.

Lääkkeet on pahoja, ja sitten on vielä jotain tyhmiä tippoja mitä laitetaan silmään. Mä pujahdan sängyn alle piiloon aina. Hih. Mutta aina ne löytää mut…

-H

Hyvei uutissii! perjantai, touko 7 2010 

Me käytiin pari päivää sitten taas sillä törkeellä tohtorisedällä. Varmuuden vuoksi haukuin sen heti alkuun, että muistaa kuka oikein on se pomo! Sitten se setä kurkki mun korvaani (mulla on siellä ollut semmonen ilkee patti, mutta toi emäntä on hoitanut sitä niin se on melkein mennyt pois jo!) ja häipyi. Sitten tuli sellainen kiva hoitajatäti, ja me mentiin siihen pimeeseen huoneeseen missä pitää maata paikallaan ja kone hurisee. Mä makasin siinä tavattoman hienosti, ja sain palkaksi kinkkua. Siellä oli jotain ressukoita häkeissä ihan kanttu vei, enkä mä saanut mennä niitä moikkaamaan. Olisin vaan kertonut, että mä tiedän miltä niistä tuntuu, ja lohduttanut (ja se yksi tuoksui tavattoman hyvälle, oli kuulemma käynyt jossain tyttöjen leikkauksessa…). Sitten se täti ja tuo emäntä katseli jotain telkkaria tovin ja sitten ne hihkui ja mä sain lisää kinkkua. Outoja, mutta koska kinkkua herui, en valita. Jos emännän pitää olla jotenkin tärähtänyt, niin olkoon sitten tolleen että mä saan hyvyyksiä.

No, sitten me mentiin taas sen tohtorisedän huoneeseen ja se setäkin oli tyytyväinen ja kehui. Sitten se tunnusteli mun jalkoja ja kehui lisää. Ei ollenkaan paska reissu.

Liitän tähän mukaan vielä parit kuvat, jotka on otettu siellä pimeessä huoneessa. Niillä on turbokamerat, kun ne näkee että mä oon syönyt luita! Näissä näkee miten hyvin mun jalka on lähtenyt paranemaan näin äkkiä, vaikka viime kerralla sanottiin ettei se ole parantunut yhtään. Ha, mä tsemppasin. Ja kyllä se luiden syönti näköjään auttaa!

Kuva 5.5.2010

– M

Naistennaurattajat tiistai, Huh 20 2010 

Ette kaverit usko! Meillä kävi tyttö kylässä! No, okei. Vanha ystävähän tuo, mutta on aina ilo kun Hile käy meillä vähän rallittamassa. Hile on siis semmonen ruttapylly, ja mahdottoman iloinen kaveri. Se ei ollenkaan neiteile, vaan rallittaa ja riehuu meidän kanssa aina täysillä. Aina joskus meidän pitää hiukan keskenämme keskustella, että kumpi saa leikkiä Hileen kanssa enempi, mutta yleensä päästään ihan sopuun siitä. Piti laittaa kuviakin, mutta meillä oli kuulemma kaikista kameroista akut loppu! Ajattelematonta, kun kuitenkin tiesivät että Hiltsu tulee ja sitten me rallitetaan… Ensi kerralla pitääkin laittaa kaikki kamerat valmiiksi, tosin mehän juostaan niin nopsaan että siihen tarvitaan joku turbokamera!

Hile, tule taas pian kylään!

-M & H

Niitä näitä maanantai, Huh 12 2010 

M:

Kävin tänään taas jumppatädillä. Siellä oli ihan jees, mutta mua aina häiritsee kun siitä ohi kulkee käytävää pitkin jotain rosmoja. Ja sitten kun niille haukkuu siellä altaassa, niin korviin sattuu. Prkl, kun eivät osaa kunnioittaa toisen jumppahetkeä! Tänään oli kivaa, kun yleensä sinne veteen ilmestyy nappuloita, mutta tänään sinne ilmestyikin lihapullia! En edes muista käyneeni palkkaneuvotteluja, mutta en valita. 🙂

H:

Mäkin olin mukana siellä tyhmässä paikassa. Mä olin vaan kannustamassa. Ja musta on täysin epistä, etten mä saanut mitään lihapullia. Altaaseen en olis halunnutkaan, mutta palkkaa kyllä. Kannustaminenkin on rankkaa hommaa!

Muutenkin mulla on nyt vaikeeta, kun on ollut maha ruikulilla ja mut on laitettu jollekin riisidieetille. Siis miettikää, mä en saa enää edes oikeeta ruokaa, vaan jotain tympeetä riisijuttua, joka kyllä haisee lihalle muttei sitä löydy. Etsinyt kyllä olen, ja varsin tehokkaasti: ripottelen kupin riisit pitkin lattiaa että näen varmasti ettei siellä ole lihaa. Viime yönä mä pyysin ulos, mutta mua ei uskottu kun yleensä mä en pyydä ulos. Ja sitten piti päästää hätä sisälle. Kyllä sitten herättiin ja päiviteltiin, että mites nyt tolleen. Tyhmät ihmiset.*katkeraa jupinaa*

Lääkärin kertomia uutisia… keskiviikko, Huh 7 2010 

Käytiin eilen lääkärissä. Lääkärisetä ikävöi mua, kun ei oltu nähty kahteen kuukauteen ja se tahtoi taas tavata mut. Se on ihan jees mies, mutta varmuuden vuoksi mä vähän murisen kun se koskee muhun. Joskus niillä lääkäreillä on nähkääs käsissä sellaisia piikkejä, tai vielä pahempaa: ne työntää jotain pyllyyn (siis mun pyllyyn, ei omaansa)!!

No, se lääkärisetä käpälöi mua taas (varmaan kun oon niin komee), ja sitten se tahtoi että mä käyn pötköttämässä semmoisella kylmällä pöydällä. Siinä mä sitten relasin hetken, kun joku surina kuului ja valo välkähti. Emäntähän siinä oli taas ihan huolestuneena vieressä ja supatteli mun korvaani ihania juttuja (vaikka eihän tämmöset kovat jätkät hempeile!!). Sitten mentiin pois siitä huoneesta ja hetken se lääkärisetä ja emäntä tuijotteli taas jotain ruutua ja mutisi huolestuneen oloisina.

Kävi ilmi, että kun mun polvi leikattiin silloin kaksi kuukautta sitten, niin se leikkauskohta ei ole luutunut yhtään. Ja mä olen tunnollisesti syönyt kaikki luut mitä mulle on tarjottu. Johtuukohan tuo siitä, että mä oon saanut liian vähän luita? Ja sitten kuulemma jotkut naulatkin on siellä polvessa vähän vääntyneet. En tiedä mitä se tarkoittaa, en mä mitään nauloja ole huomannut. (Kai mä nyt huomaisin jos joku mun polvea nakuttaisi semmosella pelottavalla eikun siis… semmoisella vaarallisella vasaralla (mä yritän aina suojella mun emäntää semmoiselta, ja haukun hirveästi jos emäntä ottaa vasaran käteen), enkai mä mikään puusilmä oo!!)

Nyt lääkärisetä sitten kielsi taas kaiken kivan, ja haluaa tavata mut taas kuukauden kuluttua (eiks joku voisi muuttaa sille koiraksi, ettei sen jatkuvasti tarttis mua tavata?!). Sitten jos tilanne on sama, niin se tahtoo leikata mua uudelleen. Ärsyttävää.

-M

Keltainen namilumi sunnuntai, Maa 21 2010 

Auttakaa, ystävät!

Me ei oikein ymmärretä, että mikä tää kauhea vouhotus keltaisesta lumesta on. Se on aivan taivaallisen makuista joskus, ja sitä vaan ei voi vastustaa vaan pitää vähän lipittää sitä. Ja aina, siis AINA noi ihmiset tympästyy ja käskee pois. Ja kuitenkin ne ite syö kaikkea omituista ja pahanhajuista. Niin miksei me saada syödä keltaista lunta, jos me halutaan?

– M & H

Kokemuksen syvä rintaääni perjantai, Maa 12 2010 

Maailma on vaarallinen paikka pienelle koiralle. Siksi me ajateltiin että me varoitetaan teitä muita parista asiasta, kuten Onni varoitti omassa blogissaan puhisijasta.

Mörkö: mä tahtoisin varoittaa siitä, että ihmiset ei aina ajattele loppuun asti. Mä tykkään hypätä WC-pytyn kannen päälle tähystämään kun toi mun emäntä pesee suutaan. Ja joskus ne ihmiset ei muista sitä, ja sitten mä juoksen iloisena ja hyppään ja sit mä oonkin siellä pytyssä! YÖKS!! Mä kyllä tiedän, mitä ihmiset siinä tekee!

Vaikka onkin kevät ja kukat tulee taas esiin ja niin edespäin, niin ÄLÄ auta mullanvaihdossa isäntää ja emäntää. Ne ei jostain syystä vaan tykkää siitä. Uskokaa mua, mä oon kokeillut!!

Sitten mä tahtoisin varoittaa teitä siitä, että ne lääkäritädit ja -sedät on oikeasti aika kavalia otuksia. Ne nipistää kankusta ja sitten seuraavaksi oot ihan tööt. Mulla kävi just viimeks niin, ja kattokaa nyt miten torven näköinen mä oon kun en tajua mistään mitään!

Hemmo: Aivan samaa mieltä kuin Mörkö. Mäkin oon ollut lääkärissä, ja katsokaa nyt kun silloin ne laittoi tommosen inhan jutun mun tassuun. Eikä sitä saanut edes syödä. MÖH.

Ai niin, ja sitten pitää vielä varoittaa näistä rottasista. Meillä on ainakin näitä monta, Mörkö väittää niitä ystävikseen mutta mä en usko. Siksi mä varmuuden vuoksi puren ja ravistelen ja riepotan ja revin niitä. Kattokaas ennen kuin ne ehtii purra mua!

Olkaa varovaisia, ystävät hyvät! Ja varoittakaa toisia myös vaaroista, silleen pysytään kaikki superkoirina!

– M & H

Naistenpäivää nartuille! <3 maanantai, Maa 8 2010 

Tässä pieni rakkauslaulu kaikille nartuille Naistenpäivän kunniaksi.

Mörkö jumpassa lauantai, Maa 6 2010 

Tämmösessä mun pitää käydä, kun mun polvi on kipee. Ihan jees, mutta kun olis myös niin paljon asiaa…

-M

Seuraava sivu »